Mun on pitänyt tulla monta kertaa päivittämään, mutta on tuntunut että ei vaan kertakaikkiaan jaksa. Neiti on nukkunut viimeisen reilun kuukauden niin hävyttömän huonosti että itkin aina öisin kun hän taas heräsi. Itkin aamuisin kun esikoinen heräsi vaatimaan lastenohjelmia. Herätyksiä oli pahimmillaan useita tunnissa ja joka kerta tilanne vaati tissiä. Päivisinkään ei voi nukkua kun vauva nukkuu, koska esikoinen ei suostu nukkumaan päiväunia ellei ensin ole vedetty puolimaratonia umpihangessa kivirekeä perässä vetäen.
Nyt tilanne on kuitenkin valoisampi. Otin käteeni eräänä unettomana päivänä opuksen nimeltä Elizabeth Pantleyn Pehmeä matka höyhensaarille ja aloin siitä ottaa oppeja meidän unikäyttäytymiseen. Tiedostin jo että ongelma oli pääosin siinä että neiti oli tottunut nukahtamaan tissi suussa ja tämä tilanne täytyi aina saada takaisin kun hän havahtui hereille unestaan. Meillä se pieni kitinä ei siis mennyt itsekseen ohi vaikka odotin, vaan voimistui kunnes nousin ja otin vauvan rinnalle. Siis unisyklistä toiseen siirtyminen harvoin edes onnistui ilman äidin apua. Opeteltiin tästä tavasta pikkuhiljaa kirjan oppien avulla eroon. Viikko taas meni ja sanoin jo miehellekin että eihän tästä tule mitään, en saa koskaan enää nukkua, ei se kirja toimi. Kunnes; eräänä yönä tällä viikolla hän päätti yllättää ja vetikin unta palloon 21-03, yhden kerran täytyi välissä käydä tuttia asentamassa. Seuraava herätys oli klo 5, lyhyt maitotankkaus ja sitten nukuttiin aamuun asti. Tämä sama toistui seuraavinakin öinä, ellei nyt lasketa viime yötä kun J heräsi huutamaan klo 3 kuin kurkkua leikattaisiin, mä juoksin paikalle katsomaan mikä raaja häneltä on irti ja löysin hänet sängystään oksennuslammikosta. Siihen meteliin heräsi myös neiti ja soppa oli valmis, Piti saada tissiä ja samalla etsiä toiselle ämpäri ja vaihtaa lakanat. Ilman suihkuakaan ei selvitty. Onneksi mies tuli just silloin töistä ja pääsi auttamaan. Loppujen lopuksi se ei ollut oksennustauti (se tästä puuttuisikin) vaan toista ylenantoa ei enää tullut. Latasin petivaatteet pesukoneeseen ja laitoin senkin samantien pyörimään.
Olen hionut myös nukkumaanmenorutiinit ääritarkoiksi. Klo 19:30 viimeistään täytyy olla jo iltapalalla, josta hampaanpesuun mennään klo 20 mennessä. Sitten luen molemmille iltasadun poitsun sängyssä, jossa samalla vaihdan pienemmälle yöpuvun. Kun satu on luettu, mennään neidin kanssa vielä sänkyyn iltatissille, jonka jälkeen hän nukahtaa itse puoliunisena hyvin sänkyynsä. Tässä kohtaa alkaa mun oma aikani, jolloin useimmiten raivaan keittiötä, viikkaan pyykkejä jne. Joskus saatan myös löhötä sohvalla karkkipussin kanssa :D
Nyt uskallan jo sanoa sen että yörauha on palautunut, ainakin toistaiseksi. Voin taas mennä itse nukkumaan ja todellakin nukahtaa kun en koko ajan stressaa koska on seuraava herätys. Ei itketä, jos se herätys onkin odotettua aiemmin, koska tiedän että se ei välttämättä toistu tunnin päästä. Poitsu nukkui myös vauvana yhden jakson huonosti, kolmen kuukauden iässä. Hän saattoi herätä 15-20 minuutin välein ja se silloin saikin mut hankkimaan tuon edellä mainitun kirjan. Siitä on siis tullut mun Raamattu, jonka otan ekana käteen kun tuntuu että unet alkaa menemään päin peetä. Suosittelen!
Pahimpina väsymyskiukkupäivinä tulee myös tapeltua alituiseen kaikesta ja tiuskittua lapsille. Mieskin yksi päivä totesi että kolmatta lasta ei ainakaan tule. Ei sillä, että haluaisinkaan (ainakaan muutamaan vuoteen), mutta pakko oli kysyä että miten niin? Vastaus kuului; etkö muka halua enää koskaan nukkua. Niin. Sitä yöunta osaa arvostaa erilailla kun nukkuu muutaman viikon korkeintaan kahden tunnin pätkissä. Siinä sekoaa pää koko perheellä.
Ei nyt löydy aiheeseen liittyviä kuvia, mutta jokainen voi miettiä miksi. Kun monta yötä menee kukkuessa, on mieli yksinkertaisesti niin musta että sen voi jokainen saman kokenut kuvitella mielessään. Ja on myös niitä joilla ei mikään konsti auta. Yläfemma kaikille valvojille! :)
Seuraavaksi voinkin alkaa väsäämään postausta lempiaiheestani; lastenvaatteista vaiko sittenkin joulusta. Molemmat ihania :)
