Meneekö kaksi siinä missä yksikin?

Vastaus otsikon kysymykseen on; ei mene. Ajattelin raskauden alussa että ikäero on ainakin helppo kun sitä on vajaa 4 vuotta. Itse olen veljeäni tasan 4,5v vanhempi ja mielestäni se on ollut ihan hyvä. Mutta meilläpä onkin edelleen kamala uhma päällä ja se tuntui ensimmäisten vauvaviikkojen aikana vain pahentuvan, Olisihan se nyt outoa ollutkin jos J ei olisi pikkusiskoonsa mitenkään reagoinut. Mutta kiitos ammattilaisten, saimme hyviä neuvoja joiden ansiosta arki sujuu hieman helpommin ja jotkin hankalaksi tiedetyt tilanteet eivät enää ole niiiiiin hankalia.

Ensimmäiset viikot menivät vauvaa imettäessä. Ja aina kun imetin, poika keksi kaikenlaista jäynää saadakseen huomioni. Onneksi mies vietti kesäloman ja isyysloman putkeen, joten hänestä oli korvaamaton apu ensimmäiset viikot. Nyt kun hän on jo palannut töihin, tuntuu vihdoinkin että arki alkaa asettua uomiinsa. Illalla on jo sama toistuva kaava; isompi iltapalalle, hampaanpesulle ja sitten yhdessä satua lukemaan. Neiti viettää sen hetken joko veikan vieressä sängyssä tai tissillä. Kun isompi on saatu peiteltyä, on pienemmän yöpuvun vaihto ja imetys. Vielä muutama päivä sitten poika keksi huutaa peittoa/vettä/pissahätää kun sisko oli tissillä mutta tähänkin keksittiin jo ratkaisu ja poika käy kiltisti nukkumaan. Pari kertaa poltin päreeni niin pahasti että sitten itkettiin kaikki kun muuta ei enää voinut. Tuntui että kädet loppuvat kesken. Muuten päivät kuluvat fiiliksen ja tilanteen mukaan, joskus mennään siitä mistä aita on matalin. Se tarkoittaa telkkarin tuijotusta ja lautapelejä sateisina päivinä.

Nyt yötkin ovat alkaneet sujumaan eikä neitokainen vaadi maitoa enää kuin kerran pari yössä. Viime yönä oli jo kaikkien aikojen pisin yhtenäinen unipätkä, käytännössä koko yö heräämättä klo 21-6:20! Piti ihan silmiä hieraista kun katsoin kelloa. Räjähtämäisillään olevat tissit kyllä kertoivat samaa, ennätyspitkään oli nukuttu.

Neitokainen saa nimensä tänä lauantaina ja maistraattiin se onkin jo ilmoitettu pari viikkoa sitten. Siitäkin käytiin pitkä vääntö, molemmilla kun oli omat suosikkinsa. Mun suosikki ei nyt mennyt jatkoon mutta yhdessä löydettiin kaunis nimi ja ollaan molemmat tyytyväisiä. On neiti kuulemma ihan nimensä näköinenkin. Toivottavasti hän on aikanaan samaa mieltä. Mulla itselläni on sama toinen nimi kuin äidilläni ja aikanaan sanoinkin äidille ttä mikäli koskaan tytön saan, niin samaa toista nimeä en enää anna. Eipä hänestä kyllä tullut mummon kaimaakaan, vaikka sitäkin harkitsin.

Syksy pimenee. Jännityksellä odotan niitä aamuja jolloin jossain pitäisi olla ajoissa ja molemmat lapset täytyisi saada toppavaatteisiin ja auto putsattua ja ja ja ja.. Vihaan talvea ja lunta sydämeni pohjasta (edelleen). Mutta toisaalta, ihanaa kun joulu tulee ja illat pimenee ja voi laittaa kynttilöitä sinne tänne ja pääsee tekemään lumiukkoja jne. Taitaa tänä jouluna meidän pukilla olla selkä kipeänä kun äiti pääsee lahjaostoksille :D

Ensi kuussa mulla onkin varattu viikoksi kirppispöytä. Pistän kiertoon jo pieneksi jääneet vauvan vaatteet ja toki pojan vaatteita myös. Neiti kasvoi hetkessä pituutta ja sai painoa niin, että yhtäkkiä jäi vaatekoko pieneksi. Nyt on menossa koon 62 vaatteet joista kaikkia ei varmaan ehditä edes käyttämään kun taas pitää ottaa isommat esiin. En muistanutkaan kuinka hurjan nopeasti ne vaatteet jää pieneksi. Tällä kertaa en vain ole hamstrannut niitä 80 kokoon asti, vain muutamia 74 löytyy joten siitä pitää jatkaa mihin on jääty :D Onneksi tulee tehtyä paljon hankintoja kirppareilta, joitakin ostelen alesta uutena. Vaatteiden käyttöikä vaan on vielä niin kovin lyhyt niin en näe järkeä ostaa uusia ellei ole pakko.

Tästä tuli nyt kuvaton postaus, yritän panostaa niihin ensi kerralla. Toivottavasti seuraavaan kertaan ei mene taas yhtä kauan, nykyään tuntuu iltaisin olevan taas hieman omaakin aikaa vaikka kirjoittaa ;) Jos löytäisin vaan järkkärin laturin jostain niin ei tarvitsisi neidin kaikkia vauva-ajan kuvia räpsiä puhelimen kameralla..