Vauva numero kaksi ja mitä hän tarvitsee tissin lisäksi

On huomattavasti iisimpää tehdä vaatehankintoja kuopukselle, kun tietää jo etukäteen että ihan rekkalastillista vaatetta ei tarvita, vaan vaatteita tulee myös pestyä välillä. Ei myöskään tarvita heti pinnasänkyä tällä kertaa, koska aiomme vuokrata kätevän vaavisängyn, joka mahtuu näppärästi tällä kertaa pienempään makuuhuoneeseemme, sekä siitä pääsee helposti käytön jälkeen eroon; senkun pistää vaan takaisin postissa :) Toki sänky silti ostetaan, taistelen tässä vain lompakkoni ja sydämeni kanssa että onko Stokke Sleepi ihan ehdoton hankinta meille vaikka onkin ihan pirun kallis. 

Joitain hankintoja silti vielä täytyy tehdä ja listalla ykkösenä on heti turvakaukalon jälkeen (sehän on jo tilattu) kylpyamme. Tällä kertaa tahdon ammeen jossa on tulppa pohjassa. Ja kylvetystuen. Liukas, saippuainen vauva on nääs aika vaikea pidellä. Vaikka meillä senkin hoitaa useimmiten iskä, koska sillä on juuri sopivat räpylät vauvan pitelemiseen.

Äitiyspakkaus saapui eilen postissa. Olin juuri soittamassa Kelaan että heidän lupaamansa kaksi viikkoa ylittyi jo, kun kesken hissimusiikin puhelimeen kilahti tekstiviesti joka kertoi lähetyksen olevan noudettavissa. Ei muuta kuin ukko hereille ja postiin :) Kotona pakkaus sitten avattiin J:n kanssa, mutta ei lapsonen jaksanut olla kiinnostunut. Hieman myöhemmin syyksi paljastui huono olo ja minulta tarttunut oksennustauti.

Erityisesti tuo unilelu on ihana lisä pakkauksen sisältöön.

Pakkauksessa oli paljon ihania värejä ja kuoseja, mutta eräs asia pisti pahasti allekirjoittaneen silmään. Melkein kaikki bodyt olivat samankokoisia vaikka kokolaput väittivät niiden olevan 62-74 välillä. Yhdessä bodyssa toinen hiha oli selkeästi pidempi mutta se oli muuten samankokoinen kuin toinen, kokolappunsa mukaan isompi tapaus. Mietinkin että selvittävätkö Kelan asiantuntijat vaatteiden konkreettisia mittoja koskaan etukäteen jos lopputulos on tämä. Tykkäsin erityisesti mukana olleesta kuolahuivista sekä makuupussin kuosista. Haalarikin saattaa tällä kertaa olla sopivampi talvella, kuin J:n kohdalla joka meinasi syysvauvana hukkua siihen.

Nurkista uupuu vielä myös imetystyyny (oli ehdoton ekan kohdalla) mutta en aio pitää senkään kanssa kiirettä. Jos tuo Lidlin pitkä vartalotyyny ajaisi saman asian niin ei tarvitsisi moista edes hankkia. On se ainakin näin odotusaikana ollut ihan ehdoton kun öisin alkaa olla jo tukala olla, ja kyljen kääntäminen on melkoinen akrobaattitemppu johon sisältyy ähinää, puhinaa, peiton heittelyä ja raajojen sätkyttelyä kunnes saa koko ruhon toiselle kyljelle. Tyyny vaan alkaa olla jo aika lyttyyn halattu tapaus.

En aio myöskään hamstrata hyllyyn montaa eri hoitovoidetta, talkkia, vauvan shampoota tms vaan luotan että kaupasta saa lisää ja katsotaan menekin mukaan mitä tarvitaan. Tiedän että hiuksia ei tarvitse pestä edes shampoolla vaan vesi riittää, ellei nyt tietysti karstaa tule. Eikä meillä kyllä ole vessan saati kylpyhuoneen hyllyissä tilaakaan koska omat ihonhoito- ym tuotteeni tarvitsevat metreittäin tilaa :D

Vaunuja tai rattaita ei tarvita koska ne ovat varastossa jo valmiina. Muistan kun mentiin aikanaan meidän Emmaljungia hankkimaan niin myyjä kehui niitä parhaiksi koska "ne menee kaikille kuudelle". Hehhe. Vaunujen runkoon on jo hankittu adapteri jolla saadaan turvakaukalo kiinni siihen, jotta kauppareissut eivät olisi ihan pelkkää kaukalon kanniskelua, tai ettei sitä tarvitse asetella siihen ostoskärryyn.

Vaatteita silti tulee tosiaan ostettua aika lailla, koot 56-74 alkaa olla jo kasassa. Olen hurahtanut Polarn O. Pyretiin, sillä on ihania värejä ja kuoseja jotka sopivat molemmille. Ja kirppisryhmistä niitä löytää käytettynäkin sopuhintaan. Myös monet suht uudet, kotimaiset merkit ovat saaneet paikan sydämessäni, kuten Gugguu, Aarrekid ja Blaa.

Kävi säkä ja löysin tämän ihanan Aarrekidin bodyn alennuksesta!

 Nämä ovat myös kaikki ihania, mutta ainakin Gugguu maksaa uutena mielestäni hiukan liikaa. Onneksi niitäkin löytyy käytettynä mukavasti :) En aio maksaa uutena vauvan jumpsuitista esimerkiksi 80 euroa, kun se menee vain hetken päälle vaikka jälleenmyyntiarvo onkin hyvä. J:lle ostin viime syksynä ihanan Gugguun tupsupipon ja ajattelinkin että sen voi myydä eteenpäin kun jää pieneksi. Niin, voisi myydä ellei se olisi perhana livahtanut normaalin pyykin sekaan kuudenkympin pesuun ja kutistunut :( No, vaatteet hankitaan meillä käyttöä, ei näyttöä varten ja sille nyt ei mahda mitään että kaikki ei säily hyvänä ikuisesti. Katsotaan kunhan sintti on maailmassa, pääsenkö ostamaan lisää autovaatteita vai siirrynkö mekkojen ja rimpsujen maailmaan (se olisi ihanaa).

Sairaalakassikin pitäisi varmaankin kohtapuoliin pakata. Vaikka sairaalaan on Google Mapsin mukaan meiltä 1,6km, en silti luota että saan kaiken pakattua valmiiksi silloin kun lähtö koittaa. Tällä kertaa aion todellakin laittaa kaikki vauvan ja omat kotiutumisvaatteet valmiiksi kassiin, koska tuoreessa muistissa on edellinen kerta kun mies tuli hakemaan meitä kotiin eikä tuonut mulle kenkiä. Onneksi oli syyskuu, ja villasukat oli jalassa mutta hiukan silti katsoivat ohikulkijat vinoon aulassa kun kyytiä odottelin. Puhumattakaan että jouduin sulloutumaan farkkuihin vaikka olin juuri muutamaa päivää aiemmin punnertanut keilapallon alakerrastani pihalle. Jep, mies sai kyllä tiukkaa noottia kun päästiin autoon. Jaa miksikö ne kengät oli kotona? No, koska ne kastuivat lapsivedestä niin mies kiikutti ne kotiin muiden kamppeiden mukana.

Sairaalaan lähtiessä tietysti pitää olla ainakin se neuvolakortti mukana. Sen lisäksi pakkaan tällä kertaa enemmän pillimehuja (kolme ei riitä) ja välipalapatukoita. Kirjoilla en tee mitään ( ei niissä tuskissa paljon tee mieli lukea) mutta kuulokkeet voisin ottaa varoiksi mukaan, mikäli menee hermot puhelintaan räpläävään isään.Omia vaatteita en tarvitse, mielestäni sairaalan vaatteissa on ehdottomasti parasta se, että ne voi vaan heittää likaannuttua pyykkiin ja hakea uudet päälle. Ja ne vielä peseekin joku muu, luksusta. Tietty edellä mainittujen lisäksi tabletti lähtee mukaan ja laturit, Koska meidän sairaalassa puhelimia ei saa ladata potilashuoneissa turvallisuussyistä, otan matka-akun mukaan. Siitä lataa ainakin pari kertaa puhelimen täyteen. En todellakaan jätä puhelintani yleisiin tiloihin lataukseen, se saattaa saada jalat alleen.

Muita pieniä tilpehöörejä, kuten tutti, ehtii miettimään myöhemminkin. Ja tänä päivänä kun kaupat ovat enemmän auki kuin sulki, niitä ehtii ostamaan sitä mukaa. Kauppaan kun pääsee sen vauvankin kanssa, jota en ajatellut esikoisen kohdalla. Tällä kertaa siis en aio varautua maailman loppuun sullomalla pakastimen täyteen ruokaa. Harmittaa tosin, että tällä kertaa ei myöskään ole äiti tuomassa  pöytään isoa vuokaa vastapaistettua makaronilaatikkoa kotiutuessa.

Vaipat. Niitä pitää silti ostaa. Eipä tullut ennen tätä mieleenkään.