Vastauksia..

Törmäsin useammassakin blogissa 18 lauseeseen joita on tarkoitus jatkaa omalla tavallaan. Koska tykkään tällaisista, päätin itsekin täyttää nuo tyhjät kohdat :)

En ymmärrä..
..miksi takapihallamme kasvaa edelleen koristevadelmaa vaikka olen kaksi vuotta sotinut sitä vastaan.

Seuraavaksi ajattelin..
..lähteä viemään mummolleni ruisleipää joka kuulemma pääsi taas loppumaan. Mummo kelpuuttaa ainoastaan hiivattoman ruisleivän eikä sitä löydy kaupungin tarjoaman kauppapalvelun valikoimasta.

Viime aikoina..
..olen kuulostellut kehoani erityisen tarkasti josko synnytys lähestyisi jo.

En osaa päättää..
..menisinkö tänään käymään kirpparilla vai en. Lauantaina olisi Siivouspäivä, silloin pitää ainakin mennä vähän katselemaan ympärilleen. Ihan kun neliöt ei olisi jo ihan täynnä kaikkea tavaraa..

Päivän paras juttu..
..on se kun huomasin vihdoinkin olevani rekisteröity lähihoitaja. Olen odottanut sitä pitkään, mutta laskua rekisteröinnistä ei vielä ole tullut. Onpahan se nyt sitten silti ihan nähtävissä JulkiTerhikissä, siistiä!

Noloa myöntää, mutta..
..en kehtaa mennä ensi maanantaina lääkäriin ellen saa apua bikinirajan trimmaukseen :D

Viikko sitten..
..oli torstai. En muista siitä päivästä sen erityisempää.

Kaikista pahinta..
..olisi joutua synnytykseen yksin, jos mies ei ehtisi kesälomalle ja olisikin töissä.

Salainen taitoni on..
..syödä karkkia käsittämättömän nopeasti ja huomaamatta.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi..
..että saisin keskustella vielä kerran äidin kanssa. Edes minuutin.

Minulla on pakkomielle..
..saada peitto lakanan sisälle oikein. Sen pitää olla just eikä melkein, ei yhtään rutussa eikä yläreuna saa olla liian kireällä. Ukko nauraa tätä usein kun laitetaan lakanoita. En vaan voi nukkua jos se ei ole oikein.

Söin tänään..
..aamupalaksi paahtoleipää ja vesimelonia pojan kanssa. Kylkeen kaksi kuppia kahvia.

Ärsyttävintä on..
..kun koko ajan pissattaa. En uskalla yskäistä saati aivastaa enää julkisilla paikoilla ellen ensin laita jalkoja ristiin. Hah hah, joo totta se on.

Tekisi mieli..
..maata vaan sohvalla koko päivä. Pitää silti sinne mummolle lähteä.

Minusta on söpöä..
..ajatuskin tulevasta vauvasta ja siitä kuinka esikoisesta tulee isoveli. Se on tärkeä virka.

Hävetti..
..tähän en osaa sanoa mitään. Nolostuksen aiheita on ollut varmasti monia mutta ei oikein sellaista hävetystä tule nyt mieleen.

Olenko ainoa jonka mielestä..
..on ihan pöljää että kaupat on nykyään jatkuvasti auki? Miksi sinne pitää päästä joka ikinen päivä melkein kellon ympäri? En tajua.

Loppuun kuva Linnamäen tornista jossa käytiin maanantaina päiväretkellä :) Korkeanpaikankammo ei tehnyt hommasta helppoa mutta hengissä selvittiin.

Yläkäyrille ja siitä yli

Toissapäivänä kävin taas neuvolassa näytillä. Kiva terveydenhoitajaopiskelija sai hyvät rr-lukemat, painokin oli pysynyt suht aisoissa ja sitä rataa, kaikki oli fine. Kunnes oma terkka tuli ja yhdessä mittasivat sf-mitan. Sehän pompsahti sitten yläkäyrille ja hieman ylikin. Koska olen muutenkin ilmaissut tämän raskauden aikana etten halua tämän vauvan pääsevän isoveljensä mittoihin, päätettiin laittaa lähetettä PHKSn äippäpolille painoarvioon. Siellä saavat sitten päättää mitä tehdään, käynnistävätkö kenties jo ajoissa. Oman lisänsä tähän tuo viimeksi vaivannut raskausihottuma joka voi tälläkin kertaa uusia ja sitten ainakin vaadin jo käynnistystä..

Nyt alkaa siis jo olla lähellä se päivä, jolloin kolmesta tuleekin neljä. Synnytys. Se jännittää kieltämättä enemmän kuin viimeksi, koska tällä kertaa todellakin tiedän mitä on tulossa. Ei ehkä se kipu niinkään, vaan se kaikki mitä siinä tapahtuu, ehdinkö saada kivunlievityksen ja saanko haluamani epiduraalin, paljonko tikkejä tällä kertaa ja kauanko joudumme olemaan sairaalassa. Ja ennen kaikkea; ehditäänkö esikoinen viedä mummolaan vai joudutaanko mummo hälyttämään meille keskellä yötä. 

Sairaalakassi on valmiina, vaatteet molemmille on valmiina, osa ikkunoista on pesty, sänky tulee ensi viikolla, turvakaukalon toiminta on varmistettu, vaipat on ostettu jne jne... Vaunut pitää ehkä vielä kasata, mutta eipä siinäkään kauan mene aikaa. Itselleni olen haalinut jonkin verran imetysvaatteita, sekä imetykseen sopivan mekon ystäväni häihin heinäkuuhun. 

Toisaalta olisin valmis lähtemään vaikka heti, mutta sitä ajatellessa pieni paniikki valtaa mielen ja joku kiljuu takaraivossa pienellä äänellä ootko sä hullu?!  Vauva kuitenkin on jo täysiaikainen tällä viikolla, joten tulee kun tulee. Tällä kertaa ei odotus ole ihan niin kutkuttavaa, kun tosiaan tiedän mitä on tulossa. Mutta haluan myös oman vartaloni jo takaisin. Jouduin turvautumaan ulkopuoliseen apuun saadakseni varpaankynnet leikattua viikonloppuna. Onneksi mulla on niin ihana mies että se suostuu siihen :)

Vadelmanlehtitee ei ole myöskään ihmeitä tehnyt. Hyvää se on, siinä kaikki. Kai se pitää vaan tyytyä odottamaan, ei tässä montaa viikkoa joka tapauksessa enää mene. Kohta meidän pikku sintti on täällä.

Häätöilmoitus

Nyt se on annettu. Eilen itseasiassa jo aloitin. Vauva saa luvan tulla tällä kertaa ajoissa, ellei ole yhtä itsepäinen kuin isoveljensä. Hän kun suvaitsi saapua vasta kun sovittiin käynnistysaika parin päivän päähän. Vielä ei siis ole laskettu aika, mutta tavoitteena on pikkuhiljaa pehmittää paikkoja, mikäli se vain on mahdollista kotikonstein (eli ei).

Eilen siis pesin sitten vessan kaakelilattian, hammasharjalla. Oikeastaan kuurasin koko vessan, melkein kattoa myöten. Ja jumankekka se konttaaminen siellä pienessä 1,5 neliön vessassa oli hankalaa. Mutta tein sen. Eikä se toiminut. Tai no, vessasta tuli oikein puhdas mutta muuta ei saatukaan aikaan. Yöllä ei ollut mitään tuntemuksia, toisin kuin aiemmin on joinain satunnaisina öinä ollut. Viimeistään seuraavan päivän aamuna on tuntunut kyllä reisissä/nivusissa/liitoskipuina että ei olisi kannattanut. No tässä minä istun keittiössä kuudelta heränneenä, elämäni voimissa eikä tunnu missään.

Kupissani on vadelmanlehtiteetä. En ole mikään teen ystävä ollut koskaan, mutta tämä on parasta teetä mitä koskaan olen maistanut. Ne kehuu että tällä teellä saisi vahvistettua niitä edes ihan pieniä supistuksia. Niitä on ollut satunnaisina öinä ja iltoina. Ajattelin jo että viime yönä olisi ollut.
..no enpä ainakaan herännyt jos olikin. Nukuin kuin tukki koko yön, selvisin yhdellä vessareissulla.

Tätä teetä pitää nyt sitten litkiä se 2-3 kuppia päivässä. Ei ole ongelma, on tämä vaan niin hyvää :) Tänään ajattelin hiukan pestä ikkunoita ja tehdä pihatöitä. Huomenna on vuorossa saunan kuuraus. Ei sentään hammasharjalla :)

Uutta ja niin ihanaa

Viime viikonloppuna sain sen vihdoin. Se on ihana, kiiltävä ja niin hiljainen. Ai mikä, no tietysti mun uusi kuivausrumpu! Kävin sen ostamassa perjantaina ja lauantaina sitten kuulutin apukäsiä naamakirjassa jotta joku tulisi jeesimään miestä sen nostamisessa pyykkikoneen päälle. No eipä kukaan myöntänyt että liikenisi muutama minuutti aikaa. Ei siis kukaan. Yksikään elävä sielu.

Siinä meni sitten lauantai märistessä miehelle että mulla ei ole kavereita ja kukaan ei tuu auttamaan vaikka ne tietää että musta ei oo nostamaan mitään ja kyllä ne tulis jos pyytäisin apua ylimääräisen alkoholin juomiseen. Mies sitten nosti sen itse, heti kun selkäni käänsin poitsua nukuttaessa. Eikä sillä mennyt selkä rikki, eikä se (luojan kiitos!) tiputtanut sitä rumpuakaan, jonka ohjeissa kiellettiin yksin asentaminen, painoa masiinalta kun löytyy 61kg. Tämän jälkeen avauduin hieman paskamaisesta kaveritilanteesta hormoniraivoissani naamakirjaan, ja vain pari harvaa uskalsi siihen mitään kommentoida. ---kele. Harmittaa ihan suunnattomasti, että itse aina autan muita kun kynnelle kykenen, ja joskus silti vaikka en kykenisikään ja sen kerran kun pyydän pienen pientä apua niin ei ketään näy mailla halmeilla. Tämä tosin saa minutkin miettimään että kannattaako aina olla auttamassa kaikkia jos ei vastakaikua saakaan. Mun motto kun on "Kohtele toisia niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan". No, se siitä, alkaa taas turhaan vaan sappi kiehumaan.

Uusi rakkauteni kohde, LG RC80552AH2Z

Ne varmaankin Lahti Energialla katselee meidän kämpän sähkönkulutusta ja on havainneet että taitaa rouvalla olla taas joku uusi kodinkone, siihen malliin on meinaan pyykkiä pesty :D Kaikkia vaatteita ja tekstiilejä en toki rummussa kuivaa, eikä niitä voikaan, mutta parisängyn lakanat, jotka on pesun jälkeen kaappikuivat (säästä riippumatta) 1,5 tunnissa, on pelkkää luksusta. Jos olisin tiennyt tämän, rumpu olisi hankittu jo aikapäiviä sitten. 

Muutakin uutta on tullut! Uusi hoitolaukku nimittäin! Hankin viime kerrasta viisastuneena (kolme halpislaukkua hajosi) tällä kertaa kunnon veskan mihin takuulla mahtuu vaipat, vaihtovaatteet molemmille, jne tarvittavat ja googlailtuani kokemuksia päädyin tilaamaan Babymelin laukun. Siinä riittää taskuja, tilaa ja on vieläpä pisteenä iin päälle vaipanvaihtoalusta ja termostasku jos tarvii pulloa kuljettaa lämpimänä. Nyt tosin pakkasin sinne sairaalakamat valmiiksi, mutta itselleni vain tarvittavat koska mies saa tuoda vauvan ja mun kotiutumisvaatteet sitten kun tulee meitä noutamaan ;) 

Sisällöstä teen varmaankin erikseen postauksen, sen verran sinne taas tavaraa sujahti :D

Tilasin myös vauvalle sängyn lainaksi vaavisänky.fi:stä, toimitus on kuun vaihteessa. Muutamalla kympillä saadaan lainaan 4 kuukaudeksi pieni näppärä sänky jossa on uusi patja ja pyörät alla, eikä tarvitse käyttöiän umpeuduttua alkaa myymään vaivalloisesti netissä sitä pois, vaan lykätään se postissa menemään takaisin. Ja sekin kuuluu hintaan :)

Pieni sänky tarvittiin siksi, että meidän makkariin ei oikein pinnasänkyä saa mahtumaan, ja tuo nyt valikoitui helppoutensa vuoksi sitten meidän ratkaisuksi. Helppo ottaa sänky yöksi viereen ja päivällä rullata mukana vaikka keittiöön tai olohuoneeseen, ei vie paljon tilaakaan. Vauva saa nukkua halutessaan lähellä ja voin osallistua esikoisen kanssa puuhailuun helpommin. 

Tuttipullot puuttuivat vielä kaapista :) Kaiken varalta.

Eilen hankin myös viimeisiä puuttuvia juttuja sairaalakassiin ja vauvalle. Nyt pitäisi sitten olla kaikki kasassa ja pääseehän kauppaan nykyään melkein kellon ympäri, niin huolta ei pitäisi olla. Enää puuttuu se vauva. Vauvaryhmämme ensimmäinen on jo syntynyt ja se saa tajuamaan että nyt aletaan olla jo lähellä. Seuraavat viikot tulevat olemaan toooooodella pitkiä..

Kun sänky hajosi altani

..niin mietin että voiko tämä olla tottakaan. Eilen illalla, istahdin pojan sängyn reunalle kuten jokainen ilta aiemminkin, lukemaan iltasatua. Sänky vaan sanoikin allani RÄKS ja niin petti pohjaa kannatteleva tukilauta haljetessaan. Minä sitten istuin lattialle lukemaan satua ja vannotin poikaa että nyt ei saa hillua sängyssä jos mielii nukkua siinä vielä yön. Kuka nyt illalla kahdeksan aikaan enää mistään uutta sänkyä olisi saanut.

No, tänään käytiin ostamassa pojalle sitten ihan uusi sänky. Edellinen oli käytettynä ostettu, mutta todettiin miehen kanssa että nyt ostetaan uusi niin onpahan takuu ja kestää varmaan seuraavallekin. Suosin ehdottomasti huonekalujen ostamista käytettynä, mutta tässä kohtaa on nyt annettava periksi. Harkittiin jo Ikean reissua, mutta kolmas kerta reilun kuukauden sisään ei houkuttele, kun bensoihinkin menisi rahaa ja kuitenkin tulisi ostettua kaikkea turhaa siinä ohella. Viimeksi kun piti ostaa vain pari seinään kiinnitettävää kuivaustelinettä, mutta mukaan tulikin ison kassillisen verran taas tavaraa..

Stemmasta se sitten löytyi. Plussaa korkeista laidoista :) Lakanatkin ehtivät hyvin pesun jälkeen kuivua ulkona narulla uutta sänkyä hakiessa. 

En ole painoni kanssa stressannut tähän asti kovin paljoa, mutta nyt kun alkaa taas uusi kymmenys lähestyä uhkaavasti, ei enää naurata. Toki tiedän että kiloja tulee jos tulee ja suurin osa lähti viimeksikin imettämällä ja vaunulenkeillä, mutta silti yritän olla kerryttämättä turhaan ylimääräistä massaa itseeni. Turvotusten ja suonenvetojen takia juon nykyään todella paljon vettä, mutta liikunta jää liitoskipujen takia vähiin. En ole kuukauteen kävellyt edes päiväkodille hakemaan ipanaa iltapäivällä, vaikka matka on huima vajaa kilometri. Ei vaan jaksa enää.

Kun olomuoto alkaa muutenkin olla lähellä Muumimammaa, joudun entistä enemmän pyytämään miestä auttamaan arkisissa askareissa. Eilen imuroitiin yhdessä kunnolla koko kämppä, joka tarkoitti sitä että puuskutin naama punaisena keräämässä tavaroita lattialta ja mies imuroi, kunhan ensin oli kerännyt ne joita en enää jaksanut/kyennyt poimimaan. Selviydyn vielä sentään jalkojen rasvauksesta ja kynsien leikkuusta jotenkuten itse, joten kai tämä massu on silti hieman pienempi kuin J:tä odottaessa, koska en todellakaan ylettänyt jalkoihini enää näillä viikoilla :D

No, tulee mitä tulee, eihän tässä enää tarvitse kuin pahimmassa tapauksessa vielä ensi kuu kärsiä. Sitten alkaakin tehokuuri, kunhan olen käynyt fysioterapeutin juttusilla tarkastamassa vatsalihasten tilanteen. Luulen että ne jäävät niin kauas toisistaan että väliin mahtuu herkästikin nyrkki ellei kaksi.

Hieman siis täytyy nyt sitä herkkujen syömistä miettiä, mutta toisaalta enpä ole tässä elintapojani paljonkaan muuttanut siihen nähden miten söin ennen raskautta. No töissä nyt ehkä ei aina ehtinyt pitämään ruokataukoa mutta muuten, herkkujen määrä on aikalailla vakio. Vaikka sanotaan että pitää syödä kahden edestä, tiedän että se ei kalorien määrässä tarkoita kuin parin sadan kilokalorin lisäystä :)

Äitienpäivää ja väsynyttä läppää viime viikon varrelta

Viime viikolla ei paljon tullut tekstiä kirjoiteltua koska oli henkisesti tosi rankka viikko. J oli viime viikolla kotona tooooodella rasittava tapaus. Keskiviikkona oli viikon toinen ja viimeinen tarhapäivä helatorstain takia ja hänpä ei ollut nukkunut päiväunia. Ilta meni ihan läskiksi, iskä ei onneksi ollut yövuorossa sinä yönä joten yhdessä rämmittiin väsykiukkuisen illan läpi. Torstaina sama toistui. Silloin iskä lähti töihin jotta kansa saa hakea kaupoista syömistä perjantaina, joten jäin yksin tuon demoniksi muuttuneen kiljuvan riiviön kanssa. Aloin olla jo todella poikki.

Ja perjantaina, kyllä, kolmantena päivänä peräkkäin ei uni tullut päivällä silmään vaikka kaikkeni tein; noustiin aikaisin ylös, oltiin pitkään ulkona ja liikuttiin siellä paljon, jonka jälkeen syötiin kunnon lounas. Ei, niin ei. Ja iskällä oli viikonloppunakki joten se lähti perjantainakin yöksi kuluttamaan maanteitä yhdistelmällä. Ei sssaaaaa... ajattelin ja päätin että nyt valvotaan pitkään ja huomenna (lauantaina) noustaan tosi ajoissa, koska lapsen täytyi saada lauantaina jo unen päästä kiinni.

Lauantaina tosiaan herättiin 6:45, mentiin ulos jo ysiltä, juostiin, pompittiin ja hilluttiin ensin pienen kävelylenkin verran (lapsi juoksi edestakaisin koko matkan ja minä puuskutin perässä), sitten leikkarilla loput energiat pois ja pari lautasellista makaronilaatikkoa lounaaksi. Ja niin, vartissa lapsi nukahti! Luojan kiitos, koska olivat isänsä kanssa lähdössä autonäyttelyyn Classic Motor Showhun Lahden messukeskukseen, kunhan iskä saisi myös nukkua yön jäljiltä muutaman tunnin. Itsehän käytin tilaisuuden hyödyksi ja karkasin kirpputorille.

Lauantai-ilta menikin sitten mukavammin kuin aiemmat illat koska meidän pikkumies tosiaan on väsyneenä ihan eri lapsi kuin levänneenä, ja se väsymys iskee usein siinä viiden maissa. Me saatiin rauhassa grillata kunnon tukevat sapuskat, käytiin saunassa koko perheen voimin ja vielä syötiin iltapalaksi herkkuleipiä ja jugurttia. Lapsen mentyä nukkumaan sainkin itse myös kellahtaa sohvalle loppuillaksi. Odottelin jo aamua ja sitä mystistä pakettia jonka päiväkodin tätien mukaan sai avata vasta äitienpäivänä :)

Ja niin, äitienpäivän aamuna jouduin kyllä herättämään miehen aamupalan laittoon, jos aioin ruokaa saada. Ipana tuli kainaloon peiton alle katsomaan Pikku kakkosta ja sain avata paketin josta paljastui ihana kortti ja itsetehdyt helmet kaulaan. Savesta olivat tehneet ja maalanneet päiväkodissa. Korttia varten ipanaa oli sadutettu tarhassa, poika oli lasketellut luikuria että äiti katsoo iltaisin Salatut elämät ja hän katsoo myös. Krhm, en moista kuraa ole kyllä vuosiin katsonut jaksoakaan, eikä varsinkaan J.

Iskä oli sitten tehnyt aamupalan valmiiksi ja sain nauttia saman kattauksen kuin yleensä teen itse joka viikonloppu; sämpylät, kananmunat, kahvit ja hyvät päälliset leiville. Oli ihanaa kerrankin olla itse se, joka kääntää kylkeä sängyssä toisen kolistellessa keittiössä :)

Sitten mentiinkin perheen voimin metsään keräämään valkovuokot anopille, isomummolle ja äitini haudalle, Itse samasta metsästä penskana keräsin joka ikinen äitienpäivän aamu äidille vuokot ja tätä perinnettä ei voi katkaista. Äiti oli mielessäni tietysti päivän aikana, mutta ei erityisen surullisessa mielessä enää. Olen jo sinut sen kanssa että äiti seurailee meidän elämää pilven reunalla ja me tavataan sitten joskus taas. Toki olen hiukan kateellinen (ihan rehellisesti) niille, joilla äiti vielä on ja saavat sitä ihanaa äitisuhdettaan hehkuttaa Facebookissa kaikelle kansalle.

Tein mummolleni itse kortin. J askarteli samanlaisen anopille. 

Kun mittari kääntyy punaiselle

Tämä päivä on ollut niin sanotusti yksi niistä päivistä. J on kiukutellut koko hemmetin päivän, ihan kaikesta. Ei nukkunut päiväunia vaikka 1,5h sitä kyllä sitkeästi yritettiin. Ei sitten millään. Jo eilinen ilta meni pipariksi samasta syystä, kun heppu sitten väsyneenä kiukutteli aivan kaikesta mahdollisesta, lentävistä ötököistä, häikäisevästä auringosta jne. J on sitä sorttia ipana joka ei ehkä ikänsä puolesta joo tarvitsisi enää niitä päiväunia, mutta ihan kaikkien mielialan ja viihtyvyyden takia tarvitsee. Ilta on sellaista hulabaloota ja tappelua väsyneenä että sitä ei jaksa Erkkikään katsella.

Aamusta asti pinnaani on venytetty äärimmilleen, kunnes se välillä napsahti poikki ja äänijänteeni olivat kovilla. Mä oon sellainen tyyppi etten tosiaan jaksa kärsivällisesti sanoittaa lapselle että äidillä on nyt tosi paha mieli kun et syö/pue/kerää leluja/kuuntele mitä sanotaan, vaan kun kärsivällisyys on menetetty niin mä alan valitettavasti korottamaan ääntäni. Äidiltäni olen tämän perinyt. Kun olen ensin sanonut 5 kertaa asiasta jota ei oteta kuuleviin korviin niin siinä loppuu vaan kärsivällisyys.

Oloa ei helpota keilapallo joka tuntuu olevan lujasti haarojen välissä ja nivuset jne mitkä lie nivelet ja luut jotka on jo toista päivää aivan törkeän kipeinä. Ainoa aktiviteetti joka ei satu mihinkään on vaakatasossa oleminen. Sitä vaan ei voi valitettavasti harjoittaa kiukuttelevan väsyneen uhmiksen kanssa niin paljoa kuin haluaisi, toisin sanoen ei ollenkaan. Tilannetta ei myöskään millään lailla helpota miehen yövuoroviikko jonka myötä olen illat yksin tuon kiukkupyllyn kanssa.

Nyt lapsi kuitenkin nukkuu. Mä antaisin valtakunnan jos saisin ottaa yhden lasillisen viiniä tai kylmän oluen. Vaan ei, lasissa on kylmää kuplavettä ja kipossa omenaviipaleita. Taidanpa alkaa selaamaan Netflixin tarjontaa itkuleffojen osalta. Aamulla noustaan vähän tätä aamua (klo 8:45) aikaisemmin ylös ja mennään ulos ainakin kahdeksi tunniksi riehumaan. Huomenna missio päiväunet toteutuu tai äiti ei pääse Prismaan. Sinne kun ei kiukuttelevan lapsen kanssa vaan voi mennä.

Loppuraskaus, nauti nyt vielä kun voit!

Eilen tuli 34 viikkoa täyteen. Vaa'alla en uskalla enää edes käydä, kiloja kun on tullut... Tuntemattomatkin alkavat jo tuijottaa mahaani julkisilla paikoilla.

EN KAI MÄ OIKEASTI NYT NIIN ISO OO?

Ehkä siinä vaan hämää mun muutenkin siro varteni, normaalisti 55kg/161cm. Nyt kun etupuolella on muutama kilo ylimääräistä, navan ympärysmitta menee jo toisella metrillä ja reidet on leveämmät kuin takamus, niin ehkä se joo on aika tuhti näky. Siksi tykkään että tuli lämpimät säät, saa pukeutua mekkoihin. Niitä vaan ei kaapista löydy montaa, joihin tämä maha mahtuu, mutta on tässä vielä muutama viikko aikaa. Ja kesähäihin pitäisi löytää imetysmekko, eikä mikä tahansa mekko vaan tietyt normit läpäisevä mekko, olenhan yksi kaasoista.

Onneksi olen ahkera kirpparien käyttäjä. Tänäänkin ajattelin heittää pienen kierroksen vakkarillani, Lanttilassa. Sieltä löytyy melkein aina se mitä etsiikin ja ihan käypään kirpputorihintaan. Syksymmällä suunnittelin jo ottavani itsekin sieltä pöydän, jotta saan kerralla myyntiin kaikki siihen mennessä pieneksi jääneet vauvan vaatteet ja samalla esikon vaatteita ja ne omat rytkyt joita ei enää tarvita.

Käytän toki paljon myös nettikirppareita, mutta livekirpuilla on eri tunnelma ja kiva kun sen mahtavan löytönsä saa heti mukaansa, eikä tarvitse jäädä odottelemaan postia. Joskus myös harmittaa jos löytääkin sen mitä on etsinyt pitkään, mutta se on joko a) just myyty b) liian kallis c) vain nouto ja paikkakunnalle +80km. Olen myös pari kertaa huudellut tarvitsemaani eri ryhmissä ja aina on löytynyt. Näin ei myöskään tarvitse jonotella ja saa valita mieleisensä, mikäli tarjouksia saa useampia.

Niin, siitä loppuraskaudestahan mä alunperin aloin kirjoittamaan. Tässä olisi siis 6-8 viikkoa jäljellä. Ei ole ruokaa joka ei närästäisi. Jos syön myöhään illalla, herään närästykseen yöllä. Jos en syö, herään syömään yöllä. Sitten närästys siirtyy aamuun.

Jalat kaipaavat keväthuoltoa. Ostin juuri alesta sen Schollin patterikäyttöisen jalkaraspin, siitä on ollut iso apu koska en suihkussa kyllä jaksa yhdellä jalalla seistä ja raaputella hohkakivellä kantapäitäni. Sääret kaipaisivat myös trimmausta, mutta se alkaa olla jo aika extremeä höylällä suoritettuna.

Vaatteet eivät tosiaan mahdu enää päälle. J:n odotusaikana päädyin vierailemaan ukon vaatekaapilla viimeiset viikot, koska en nähnyt mitään järkeä hankkia viikoksi uutta hupparia tai takkia. Niin teen nytkin, ainakin yöpaitojen osalta :D Sitten kun ne eivät enää mahdu päälle, täytyy varmaan ottaa Lainapeite käyttöön, niissä kokoja riittää.

On silti ihanaa, kun on tämä kasvava vatsa. Ylpeänä sitä kannankin, vaikka ne sivulliset kuinka tuijottaisi. Ihanaa kun pikkusintti potkii, paitsi jos se kohdistuu kylkiluihin tai vastaavasti hän muksii nyrkeillään virtsarakkoa. Olenkin ihmisten ilmoille lähtiessä joutunut etukäteen miettimään kohteeni wc:t, jotta se tarvittaessa on lähellä. Ei voi oikein sitä juomistakaan unohtaa, se kostautuu turvotuksena ja suonenvetoina. Kaikessa on silti puolensa, ja loppusuorallahan tässä ollaan jo! Kun ei vatsa enää vaivaa, tuleekin yöherätykset, jäätävä imetyshiki, vuotavat tissit, puklurätit jne kuvioon. Pääsenpä ehkä tekemään postauksen myös isoveljen mustasukkaisuuden eri ilmentymismuodoista..

Mä vaan nyt nautin vielä kun voin ;)

Hela vappen hurlumhei :)

Meidän vappu vietettiin perheen kesken kotosalla, lukuun ottamatta anopin munkkien maiskuttelua ja perinteistä vapputorin vierailua. Vappuaatto sujui rauhallisesti kotona, avattiin grillikausi isolla kilon lärvilaudalla ja poitsu sai valvoa hieman myöhempään (ysiin jopa). Grilliruokaa olin itse odottanut koko pitkän talven, mutta kauden avaus on lykkääntynyt tämän kevään aikana vain ja ainoastaan oman saamattomuuteni takia. Ei nimittäin tullut putsattua grilliä syksyllä niin se piti tehdä keväällä. Sitten vappuaattona miehen kanssa yhdessä tartuttiin toimeen ja rapsuteltiin ja pestiin ja puunattiin se käyttökuntoon. Ja voi pojat, kyllä kannatti! Valmispihveistä ehdottomasti paras on mielestäni ainakin meidän Citymarketista saatava valkosipulinhuuruinen kasslerpihvi, lärvilauta. About kilon painoinen herkku josta riittää kyllä useammalle nälkäiselle. Sen kylkeen tehtiin raikas melonisalaatti ja keitettiin perunoita, niillä se nälkä kyllä lähti. Kuoharin korvasi kuvassa näkyvä Ikean päärynäkuohuva, menetteli sekin.

Sunnuntaina, eli Vapun päivänä, mentiin sitten Lahen torille katsomaan vappumeininkiä. Sitähän siellä toki riitti, sään ollessa vihdoin aurinkoinen ja lämmin. Vappuaattona taisi kaikkialla muualla paistaa aurinko paitsi Lahdessa :D 

J halusi heti ensimmäisenä pomppulinnaan. Viisi euroa vartista oli mielestäni kyllä varsin suolainen hinta, en voinut olla edes varma haluaako lapsi oikeasti pomppimaan. Luuloni osoittautui turhaksi, en meinannut nimittäin saada lasta enää pois sieltä. Oli huimaa katsella kun parikymmentä lasta parhaimmillaan yhtaikaa hyppi ja loikki kuin päättömät kanat toisiaan päin ja mä vaan pelkäsin että kohta sattuu. Loppujen lopuksi jouduin itse kiipeämään sinne loikkivien lasten sekaan mahani kanssa koska lasta ei saanut komentamalla pois. Huusi vain "En halua!" ja jatkoi hyppimistään. Sadannen kerran komennettuani luovutin ja lähdin hakemaan pienen pupujussin pois. 

About tuolta sen naama oikeastikin näytti kun virnuili :)

Pomppuepisodin jälkeen keskustelimme myös siitä että ei osteta uutta foliopalloa koska kotona on jo (tämä meni aika helposti jakeluun) eikä myöskään hankita uutta tuuliviiriä samasta syystä eikä me tarvita myöskään leijaa. Käveltiin suurinpiirtein tori kertaalleen läpi siellä tungoksessa, käytiin kahvilla ja lähdettiin kotiin. Päiväunet painoivat päälle enkä itsekään enää jaksanut tallustella tuuppivien ihmismassojen keskellä. Tunsin itseni todellakin valaaksi eikä tuntemattomien tuijotus helpottanut oloa ollenkaan. 

Kotiin päästyämme ei lapsi sitten nukkunutkaan päiväunia (johtuisiko tapahtumarikkaasta torireissusta) ja mentiinkin pihalle istuttamaan kukkia multiin. Olen monta viikkoa kasvatellut sisällä siemenistä alkaen jos jonkinlaista kesäkukkaa ja nyt ne piti saada jo ulos, hallankin uhalla koska kissat olivat kiinnostuneet niistä. Herneet päätyivät kukkalaatikkoon kasvamaan, koska ei jaksettukaan enää tehdä uutta penkkiä takapihalle. Jos alkaa näyttää etteivät ne jaksakaan kasvaa laatikossa niin täytyy siirtää ne sitten maahan. 

Vappu meni siis ihan kivasti, tämä olikin viimeinen vappumme kolmehenkisenä perheenä. Lapsi sai nauttia ja leikkiä, syödä herkkuja ja valvoa hieman pidempään. Me vanhemmat saatiin hyvää ruokaa napamme täyteen ja sunnuntain sää kruunasi koko viikonlopun. Varsinkin kun mies ei joutunut lähtemään sunnuntaina yöksi töihin.