Äitienpäivää ja väsynyttä läppää viime viikon varrelta

Viime viikolla ei paljon tullut tekstiä kirjoiteltua koska oli henkisesti tosi rankka viikko. J oli viime viikolla kotona tooooodella rasittava tapaus. Keskiviikkona oli viikon toinen ja viimeinen tarhapäivä helatorstain takia ja hänpä ei ollut nukkunut päiväunia. Ilta meni ihan läskiksi, iskä ei onneksi ollut yövuorossa sinä yönä joten yhdessä rämmittiin väsykiukkuisen illan läpi. Torstaina sama toistui. Silloin iskä lähti töihin jotta kansa saa hakea kaupoista syömistä perjantaina, joten jäin yksin tuon demoniksi muuttuneen kiljuvan riiviön kanssa. Aloin olla jo todella poikki.

Ja perjantaina, kyllä, kolmantena päivänä peräkkäin ei uni tullut päivällä silmään vaikka kaikkeni tein; noustiin aikaisin ylös, oltiin pitkään ulkona ja liikuttiin siellä paljon, jonka jälkeen syötiin kunnon lounas. Ei, niin ei. Ja iskällä oli viikonloppunakki joten se lähti perjantainakin yöksi kuluttamaan maanteitä yhdistelmällä. Ei sssaaaaa... ajattelin ja päätin että nyt valvotaan pitkään ja huomenna (lauantaina) noustaan tosi ajoissa, koska lapsen täytyi saada lauantaina jo unen päästä kiinni.

Lauantaina tosiaan herättiin 6:45, mentiin ulos jo ysiltä, juostiin, pompittiin ja hilluttiin ensin pienen kävelylenkin verran (lapsi juoksi edestakaisin koko matkan ja minä puuskutin perässä), sitten leikkarilla loput energiat pois ja pari lautasellista makaronilaatikkoa lounaaksi. Ja niin, vartissa lapsi nukahti! Luojan kiitos, koska olivat isänsä kanssa lähdössä autonäyttelyyn Classic Motor Showhun Lahden messukeskukseen, kunhan iskä saisi myös nukkua yön jäljiltä muutaman tunnin. Itsehän käytin tilaisuuden hyödyksi ja karkasin kirpputorille.

Lauantai-ilta menikin sitten mukavammin kuin aiemmat illat koska meidän pikkumies tosiaan on väsyneenä ihan eri lapsi kuin levänneenä, ja se väsymys iskee usein siinä viiden maissa. Me saatiin rauhassa grillata kunnon tukevat sapuskat, käytiin saunassa koko perheen voimin ja vielä syötiin iltapalaksi herkkuleipiä ja jugurttia. Lapsen mentyä nukkumaan sainkin itse myös kellahtaa sohvalle loppuillaksi. Odottelin jo aamua ja sitä mystistä pakettia jonka päiväkodin tätien mukaan sai avata vasta äitienpäivänä :)

Ja niin, äitienpäivän aamuna jouduin kyllä herättämään miehen aamupalan laittoon, jos aioin ruokaa saada. Ipana tuli kainaloon peiton alle katsomaan Pikku kakkosta ja sain avata paketin josta paljastui ihana kortti ja itsetehdyt helmet kaulaan. Savesta olivat tehneet ja maalanneet päiväkodissa. Korttia varten ipanaa oli sadutettu tarhassa, poika oli lasketellut luikuria että äiti katsoo iltaisin Salatut elämät ja hän katsoo myös. Krhm, en moista kuraa ole kyllä vuosiin katsonut jaksoakaan, eikä varsinkaan J.

Iskä oli sitten tehnyt aamupalan valmiiksi ja sain nauttia saman kattauksen kuin yleensä teen itse joka viikonloppu; sämpylät, kananmunat, kahvit ja hyvät päälliset leiville. Oli ihanaa kerrankin olla itse se, joka kääntää kylkeä sängyssä toisen kolistellessa keittiössä :)

Sitten mentiinkin perheen voimin metsään keräämään valkovuokot anopille, isomummolle ja äitini haudalle, Itse samasta metsästä penskana keräsin joka ikinen äitienpäivän aamu äidille vuokot ja tätä perinnettä ei voi katkaista. Äiti oli mielessäni tietysti päivän aikana, mutta ei erityisen surullisessa mielessä enää. Olen jo sinut sen kanssa että äiti seurailee meidän elämää pilven reunalla ja me tavataan sitten joskus taas. Toki olen hiukan kateellinen (ihan rehellisesti) niille, joilla äiti vielä on ja saavat sitä ihanaa äitisuhdettaan hehkuttaa Facebookissa kaikelle kansalle.

Tein mummolleni itse kortin. J askarteli samanlaisen anopille.