EN KAI MÄ OIKEASTI NYT NIIN ISO OO?
Ehkä siinä vaan hämää mun muutenkin siro varteni, normaalisti 55kg/161cm. Nyt kun etupuolella on muutama kilo ylimääräistä, navan ympärysmitta menee jo toisella metrillä ja reidet on leveämmät kuin takamus, niin ehkä se joo on aika tuhti näky. Siksi tykkään että tuli lämpimät säät, saa pukeutua mekkoihin. Niitä vaan ei kaapista löydy montaa, joihin tämä maha mahtuu, mutta on tässä vielä muutama viikko aikaa. Ja kesähäihin pitäisi löytää imetysmekko, eikä mikä tahansa mekko vaan tietyt normit läpäisevä mekko, olenhan yksi kaasoista.
Onneksi olen ahkera kirpparien käyttäjä. Tänäänkin ajattelin heittää pienen kierroksen vakkarillani, Lanttilassa. Sieltä löytyy melkein aina se mitä etsiikin ja ihan käypään kirpputorihintaan. Syksymmällä suunnittelin jo ottavani itsekin sieltä pöydän, jotta saan kerralla myyntiin kaikki siihen mennessä pieneksi jääneet vauvan vaatteet ja samalla esikon vaatteita ja ne omat rytkyt joita ei enää tarvita.
Käytän toki paljon myös nettikirppareita, mutta livekirpuilla on eri tunnelma ja kiva kun sen mahtavan löytönsä saa heti mukaansa, eikä tarvitse jäädä odottelemaan postia. Joskus myös harmittaa jos löytääkin sen mitä on etsinyt pitkään, mutta se on joko a) just myyty b) liian kallis c) vain nouto ja paikkakunnalle +80km. Olen myös pari kertaa huudellut tarvitsemaani eri ryhmissä ja aina on löytynyt. Näin ei myöskään tarvitse jonotella ja saa valita mieleisensä, mikäli tarjouksia saa useampia.
Niin, siitä loppuraskaudestahan mä alunperin aloin kirjoittamaan. Tässä olisi siis 6-8 viikkoa jäljellä. Ei ole ruokaa joka ei närästäisi. Jos syön myöhään illalla, herään närästykseen yöllä. Jos en syö, herään syömään yöllä. Sitten närästys siirtyy aamuun.
Jalat kaipaavat keväthuoltoa. Ostin juuri alesta sen Schollin patterikäyttöisen jalkaraspin, siitä on ollut iso apu koska en suihkussa kyllä jaksa yhdellä jalalla seistä ja raaputella hohkakivellä kantapäitäni. Sääret kaipaisivat myös trimmausta, mutta se alkaa olla jo aika extremeä höylällä suoritettuna.
Vaatteet eivät tosiaan mahdu enää päälle. J:n odotusaikana päädyin vierailemaan ukon vaatekaapilla viimeiset viikot, koska en nähnyt mitään järkeä hankkia viikoksi uutta hupparia tai takkia. Niin teen nytkin, ainakin yöpaitojen osalta :D Sitten kun ne eivät enää mahdu päälle, täytyy varmaan ottaa Lainapeite käyttöön, niissä kokoja riittää.
On silti ihanaa, kun on tämä kasvava vatsa. Ylpeänä sitä kannankin, vaikka ne sivulliset kuinka tuijottaisi. Ihanaa kun pikkusintti potkii, paitsi jos se kohdistuu kylkiluihin tai vastaavasti hän muksii nyrkeillään virtsarakkoa. Olenkin ihmisten ilmoille lähtiessä joutunut etukäteen miettimään kohteeni wc:t, jotta se tarvittaessa on lähellä. Ei voi oikein sitä juomistakaan unohtaa, se kostautuu turvotuksena ja suonenvetoina. Kaikessa on silti puolensa, ja loppusuorallahan tässä ollaan jo! Kun ei vatsa enää vaivaa, tuleekin yöherätykset, jäätävä imetyshiki, vuotavat tissit, puklurätit jne kuvioon. Pääsenpä ehkä tekemään postauksen myös isoveljen mustasukkaisuuden eri ilmentymismuodoista..
Mä vaan nyt nautin vielä kun voin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano vaan, ihan rohkeasti!