Kun sänky hajosi altani

..niin mietin että voiko tämä olla tottakaan. Eilen illalla, istahdin pojan sängyn reunalle kuten jokainen ilta aiemminkin, lukemaan iltasatua. Sänky vaan sanoikin allani RÄKS ja niin petti pohjaa kannatteleva tukilauta haljetessaan. Minä sitten istuin lattialle lukemaan satua ja vannotin poikaa että nyt ei saa hillua sängyssä jos mielii nukkua siinä vielä yön. Kuka nyt illalla kahdeksan aikaan enää mistään uutta sänkyä olisi saanut.

No, tänään käytiin ostamassa pojalle sitten ihan uusi sänky. Edellinen oli käytettynä ostettu, mutta todettiin miehen kanssa että nyt ostetaan uusi niin onpahan takuu ja kestää varmaan seuraavallekin. Suosin ehdottomasti huonekalujen ostamista käytettynä, mutta tässä kohtaa on nyt annettava periksi. Harkittiin jo Ikean reissua, mutta kolmas kerta reilun kuukauden sisään ei houkuttele, kun bensoihinkin menisi rahaa ja kuitenkin tulisi ostettua kaikkea turhaa siinä ohella. Viimeksi kun piti ostaa vain pari seinään kiinnitettävää kuivaustelinettä, mutta mukaan tulikin ison kassillisen verran taas tavaraa..

Stemmasta se sitten löytyi. Plussaa korkeista laidoista :) Lakanatkin ehtivät hyvin pesun jälkeen kuivua ulkona narulla uutta sänkyä hakiessa. 

En ole painoni kanssa stressannut tähän asti kovin paljoa, mutta nyt kun alkaa taas uusi kymmenys lähestyä uhkaavasti, ei enää naurata. Toki tiedän että kiloja tulee jos tulee ja suurin osa lähti viimeksikin imettämällä ja vaunulenkeillä, mutta silti yritän olla kerryttämättä turhaan ylimääräistä massaa itseeni. Turvotusten ja suonenvetojen takia juon nykyään todella paljon vettä, mutta liikunta jää liitoskipujen takia vähiin. En ole kuukauteen kävellyt edes päiväkodille hakemaan ipanaa iltapäivällä, vaikka matka on huima vajaa kilometri. Ei vaan jaksa enää.

Kun olomuoto alkaa muutenkin olla lähellä Muumimammaa, joudun entistä enemmän pyytämään miestä auttamaan arkisissa askareissa. Eilen imuroitiin yhdessä kunnolla koko kämppä, joka tarkoitti sitä että puuskutin naama punaisena keräämässä tavaroita lattialta ja mies imuroi, kunhan ensin oli kerännyt ne joita en enää jaksanut/kyennyt poimimaan. Selviydyn vielä sentään jalkojen rasvauksesta ja kynsien leikkuusta jotenkuten itse, joten kai tämä massu on silti hieman pienempi kuin J:tä odottaessa, koska en todellakaan ylettänyt jalkoihini enää näillä viikoilla :D

No, tulee mitä tulee, eihän tässä enää tarvitse kuin pahimmassa tapauksessa vielä ensi kuu kärsiä. Sitten alkaakin tehokuuri, kunhan olen käynyt fysioterapeutin juttusilla tarkastamassa vatsalihasten tilanteen. Luulen että ne jäävät niin kauas toisistaan että väliin mahtuu herkästikin nyrkki ellei kaksi.

Hieman siis täytyy nyt sitä herkkujen syömistä miettiä, mutta toisaalta enpä ole tässä elintapojani paljonkaan muuttanut siihen nähden miten söin ennen raskautta. No töissä nyt ehkä ei aina ehtinyt pitämään ruokataukoa mutta muuten, herkkujen määrä on aikalailla vakio. Vaikka sanotaan että pitää syödä kahden edestä, tiedän että se ei kalorien määrässä tarkoita kuin parin sadan kilokalorin lisäystä :)